Meistä

Jan-Olof Nyholm

Lemmikit ovat olleet arjessani läsnä koko elämäni. Kun synnyin, perheessämme oli jo musta cockerspanieli nimeltään Negi. Olen kuullut, että se puolusti ärhäkästi minua lastenvanuissa, kun äiti kävi hakemassa Elannosta leipää ja maitoa. Yhdelläkään elävällä olennolla koosta riippumatta ei ollut mitään asiaa kurkkaaman vaunuista sisälle. Kotona tämä Negi sitten kiusasi minua vetämällä minua vaipoista, kun yritin edetä lattialla.

Ollessani 6-7 vuotias, sain mustan maalaiskissan, joka saapui eräänä yönä luokseni, kun olin keräämässä perhosia. Micki ei suostunut jättämäään meitä enää ja elimme yhdessä seuraavat 13 vuotta.

Seuraava lemmikkini tuli, kun asuimme Ranskassa ja minulla oli oma perhe ja kaksi lasta. Silloin perheeseemme tassutteli hienoluonteinen kultainennoutaja, jolle annoimme nimeksi Coco. Vietimme yhdessä 11 onnellista vuotta, kun kunnes Coco jätti meidät vuonna 2007.

Seuraavat vuodet olin ilman koiraa, kunnes vuonna 2010 Jenni tuli osaksi elämäämme. Jennin seuraksi tuli vielä toinen kultainennoutaja Sandy, joka valitettavasti menehtyi aivan liian nuorena.
Vuonna 2019 kävin sitten Ruotsista hakemassa uuden perheenjäsenen, kultainennoutaja Emman. Emma tuli antamaan uuden piristysruiskeen niin vanhemmalle siskolleen Jennille, kuin kaikille meille, jotka olemme Emman päivittäisessä elämässä mukana. Minulle tuli uutena asiana, että ruotsalaisen yhteiskunnan suunnaton itsetunto on ulottautunut myös koiriin.

Rakkauteni näihin nelijalkaisiin ystäviin on vahvaa. Tuntuukin erittäin hienolta saada omasta puolestani – yhdessä muun ammattitaitoisen ryhmämme kanssa – edistää näiden lemmikkien elämää ja oikeuksia.

Siksi perustin tämän ensimmäisen lemmikkieläinten oman lakiasiaintoimiston.