Kesäkuussa 2021 julkaisimme blogin otsikolla ”Lemmikkien omistajien erot ja omistajien haastavat persoonat”. Kirjoitus on saanut paljon palautetta. Eniten kysymyksiä on herättänyt kissan lopullinen kohtalo. Palauttiko nainen koskaan kissaa miehelle?
Tässä blogissa kerron, miten tarinassa lopulta kävi. Etenkin haluaisin kiinnittää huomiota siihen, miten asia hoidettiin naisen ja hänen asianajajansa toimesta.
Tyylille uskollisena nainen saneli päivämäärän, jolloin kissa palautetaan. Hän ilmoitti, että palautus toteutetaan siten, että kissa laitetaan taksiin ja kuljettaja tuo eläimen miehen kotiin. Nainen varsin hyvin tiesi, että kissa oli pentuna ollut paljon yksin kotona, joten se oli hyvin turvallisuushakuinen. Mies ilmoitti naisen asianajajalle, että taksin käyttäminen ei ole sovelias tapa toimia, vaan jonkun kissalle tutun henkilö olisi toimitettava se kotiin. Asianajajan vastaus oli tyly todeten, että hän ei näe taksikuljetuksessa ongelmaa, koska nainen oli kuitenkin ilmoittanut luovutukselle tietyn päivän.
Seuraavaksi nainen ilmoitti, että kissa olisikin luovutettava sovittua päivää aikaisemmin naisen elämänmuutoksen takia. Hän ilmoitti uuden luovutuspäivän, mutta aikataulu ei onnistunut miehelle. Mies ei pystynyt palaamaan kotiin ja hoitamaan kissaa varten tehtäviä valmisteluja äkillisellisesti. Kaikki asiaa seuranneet olivat järkyttyneitä naisen ja tämän käyttämän asianajotoimiston tavasta toimia tilanteessa.
Mies ei itse ollut työpaikallaan vaan yli sadan kilometrin päässä aikomukseen palata työpaikalleen vasta viikkojen päästä. Eräänä päivänä miehelle soitettiin toimistolta, jossa hätääntynyt harjoittelija kertoi, että hetki sitten ovikello oli soinut. Harjoittelija oli ihmetellyt asiaa, koska tapaamisia ei oltu sovittu päivälle. Kun hän avasi oven, takana ei ollut ketään. Rapusta kuuluivat vain pois kiirehtivät askeleet.
Harjoittelija kummasteli tyhjää rappua hetken, kunnes huomasi kissan kantolaukun jaloissaan. Laukkuun oli laitettu mukaan saatesanat ”Toimitus XX:lle ..”. Harjoittelija ei tiennyt asiasta mitään ja oli jopa peloissaan tilanteessa. Mistä ihmeestä oli kyse? Soitettuaan miehelle, hän sai kuulla kissan tarinan. Mies alkoi tehdä järjestelyjä saadakseen toimistolle jonkun pelokkaalle kissalle tutun henkilön, koska ei itse päässyt välittömästi tulemaan paikalle. Hetken päästä naisen asianajajalta tuli lyhyt sähköpostiviesti: ”kissa toimitettu toimistolle”.
Onneksi toimistolla sattui olemaan henkilö paikalla, sillä korostan, että korona- ja etätyöaikana, tämä ei ole itsestäänselvyys. Kissan jättäminen oman onnensa nojaan helteisenä päivänä erittäin kyseenalaisin toimintatavoin olisi voinut vaarantaa kissan terveyden. Tai vähintään aiheuttaa suurta järkytystä pienelle eläimelle.
Kun mies järkyttyneenä tiedusteli naisen käyttämän asianajotoimiston omistajalta perusteluja heidän ja heidän päämiehensä toimintatavalle, asianajaja totesi seuraavasti:
”Päämiehen ratkaisu kissan luovutuksessa on siten täysin ymmärrettävä. Kissaa ei jätetty ”oman onnen nojaan”, vaan vastaanottajan paikallaolosta varmistuttiin. Sait heti tiedon luovutuksesta. Dramatisointisi on ylimitoitettua ja tarkoitushakuista. Emme voi voi hyväksyä tapaasi käyttää lemmikkieläintä välikappaleena riidanlietsonnassa.”
Kritiikille altista tapauksessa on naisen avustajan toimiston käsitys moraalista tilanteessa. Toimisto mainostaa itseään iskulauseella “asiantuntevaa ja tehokasta palvelua …..”. Toki tämä toimintatapa vastaisi lupausta mutta , kysyisin, missä on empaattisuus ja huoli eläimen hyvinvoinnista ja tunteista. Lakimies ei voi säännellä asiakkaansa toimintaa, mutta on ilmeistä, että tässä tapauksessa se oli yhdessä sovittu hänen oikeudellisen avustajansa kanssa ja saanut avustajan täyden tuen.
Asianajajan vastauksessa huomio kiinnittyy myöskin toiseen mielenkiintoiseen psykologiseen asiaan. Kuten kesäkuun blogissa olemme kuvanneet, tässä tapauksessa on nainen on juurikin käyttänyt kissaa riidan välikappaleena. Nyt naisen avustaja viestissään toteaa, että ”emme voi voi hyväksyä tapaasi käyttää lemmikkieläintä välikappaleena riidanlietsonnassa.” Psykologinen termi toiminnalle on projisointi, eli oman kielteisen käytöksen heijastaminen toisen käytökseen. Tällainen käytös on tyypillistä erityisesti tietyille persoonallisuuksille.
Kun tätä tapausta pohtii, tulee väistämättä mieleen tapaukset, jossa vastasyntynyt lapsi jätetään tuntemattoman oven taakse löytäjän toimenpiteiden varaan. Miten me arvioimme tällaisen henkilön toimintaa? Mikäli henkilöllä on vielä apunaan oikeudellinen avustaja, miten tämän lakimiehen ammatillista toimintaa tulisi arvioida? Vaikka kyse olikin eläimestä, ydin lienee siinä, että toimintatavan moraalin määrittelee se ihminen, joka toimii näin tai on sitä tukemassa. Oli kohteena eläin, ihminen tai mikä tahansa.
Tarina sai kuitenkin onnellisen lopun ja kissa pääsi kotiin tutun isäntänsä ja koiraystäviensä luokse. Kissa ei tiettävästi ollut myöskään ulkoillut pitkään aikaan ja kaipasi tutulle pihalle isäntänsä kanssa. Ennen hyvin itsenäinen kissa haki nyt jatkuvasti turvaa. Se halusi tehdä selväksi, että enää häntä ei jätetä.
Tämän kissan tarina siis saisi onnellisen lopun. Jätän myös lukijan arvioitavaksi naisen ja avustajana käytöksen ja toimitavan suhteessa tähän tuntevaan ja elävään olentoon – kissaan. Käsitykseni mukaan on selvää, että ihmisten käytöstä emme voi muuttaa ja jos se saa tukea vielä henkilön omalta avustajalta niin mitä vaan voi odottaa- onneksi tämä kissan asiat päättyivät lopulta hyvin.